Aamujooga antaa energiaa
Lauantaina on aikainen herätys. Kello soi ennen seitsemää, ja nousen sängystä pikavauhtia ehtiäkseni mukaan joogatunnille. Minulla on zombiemainen olo. Sade ja pimeys tuntuu kauhealta, eikä jooga vaikuta kauhean houkuttelevalta idealta. Jotkut ovat jo lähtenet luontoretkelle sateessa. Monessa asunnossa näyttää kuitenkin olevan pimeää, eikä verhoja ole nostettu. Olenkohan minä ainoa joogatunnilla? Tekee mieli kääntyä, mutta pakotan itseni pihan yli ja sisälle lämpimään.
Matkalla jumppasaliin törmään kolmeen nuoreen herraan. Jotkut ovat sentään hereillä! He näyttävät jotenkin väsyneiltä. Silmät vähän punottaa.
–Ollaan valvottu koko yön, sanoo Petrus, 17.
Hän osallistuu ensimmäistä kertaa Ympäristötoimintapäiville. Antti, 18, ja Juuso, 17, ovat myös olleet hereillä eilisestä asti.
–Olen veteraani, kertoo Antti, kokenut tokakertalainen.
Hän väittää valvoneensa viimekin vuonna läpi yön.
–Ollaan puhuttu kaikesta paitsi ympäristöstä, kertoo Juuso.
–Mutta olihan meillä harvinaisen asiallisia keskusteluja, Antti sanoo. Punottaako minun silmät?
Kyllä punottaa. Yritän houkutella poikia mukaan joogaamaan, mutta he eivät suostu. Jäävät mieluummin parantamaan maailmaa.
Petri, Antti ja Juuso valvoivat koko yön.
Jumppasaliin on kokoontunut parikymmentä ihmistä. Pelkkiä tyttöjä, yhtä ohjaajaa lukuun ottamatta. Hän aikoo joogata pelkissä kalsareissa. Minäkin olen unohtanut jumppatrikoot kotiin, mutta venyttely sujuu varsin mukavasti pyjamahousuissakin.
Animalian Kaisa Karhu toimii ohjaajana. Hän käskee meitä levittäytymään saliin niin että on tilaa liikkua. Joogassa on tärkeä keskittyä hengitykseen. Samalla pitäisi supistaa lantiopohjalihaksia niin että vatsa litistyy, ja sitten vielä kiemurrella lattiaa pitkin jalat solmussa. Helppoa tämä ei ole! Teemme alkuun aurinkotervehdyksiä ja sen jälkeen kokeillaan eri ”asanoita”, eli asentoja. Tunnin jälkeen on ihanan kevyt ja lämmin olo.
AMANDA MANNSTRÖM
